Fitnessbuumia toisesta näkökulmasta katsovan entisen himotreenaajan mietteitä ja erilaisia ruokavinkkejä. Ajoittain käsittelyssä myös muu urheilu.

tiistai 30. toukokuuta 2017

Bikini fitnessin suosion syyt

Terve pitkästä aikaa! Taas on kulunut pari kuukautta viimeisestä postauksestani, joten eiköhän ole jo korkea aika kirjoitella uutta juttua. Bikini fitness on taas ollut esillä julkisuudessa huhtikuussa käytyjen Fitness Classic -kilpailujen ja erioten Ylen esittämän Muodonmuutoksia-dokumentin myötä. Ja ehtihän Arman Alizadkin sivuta bikini fitnessiä Pohjantähden alla -sarjassaan. Katsoin itse Muodonmuutoksia-dokkarin ja seurasin hieman sen aiheuttamaa reaktiota fitnesspiireissä, mikä ei arvatenkaan ollut ilahtuneen hyväksyvä. En itsekään pitänyt dokumenttia erityisen objektiivisena, mutta se toi aika hyvin esille juttuja, joita jokaisen bikini fitness -kisoista haaveilevan kannattaisi miettiä.



Ohimenevä muoti-ilmiö vai pysyvä trendi?


Suomessa bikini fitness -kilpailuja on järjestetty vasta muutaman vuoden ajan, mutta osallistujamäärät ovat kasvaneet tasaisesti ja lajin suosio nossut. Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten moni salimimmi haaveili lavasäteilystä body fitness -sarjoissa, sekoitti bikinin tulo lajivalikoimaan pakan täysin. Tämän kevään Fitness Classicissa bikini fitness sarjoja löytyi lähes jokaiselle: junioreille, aloitteilijoille, masterseille eli yli 35- ja yli 45-vuotiaille ja vielä yleinen sarja. Joissain sarjoissa oli jopa kolme eri pituusluokkaa, joihin kaikkiin riitti osallistujia. Tällainen suosio kertoo siitä, että bikini fitness on selvästi se juttu, joka motivoi heitä treenaamaan ahkerasti ja noudattamaan tiettyä ruokavaliota. Bikini fitness -kisaajat kuten Anna Virmajoki ovat tietyn porukan idoleita ja heillä on kohtalaisen paljon seuraajia esim. Instagramissa.

Keskustelu nuorten naisten ulkonäköpaineista ja kauneusihanteiden vääristymisestä ovat vähän väliä tapetilla. Joidenkin mielestä bikini fitnessin suosio on ennen kaikkea positiivinen seuraus siitä, että terveelliset elämäntavat ja säännöllinen treenaaminen ovat vihdoin ajaneet ohi ajasta, jolloin naisen tuli olla yksinkertaisesti laiha. On erittäin hyvä juttu, että niin miehet kuin naiset pitävät huolta kunnostaan ja kehoistaan. Mutta bikini fitness -buumissa on paljon juttuja, joihin suhtaudun kyseenalaistaen. Ensinnäkin lajin vetovoima näyttää johtaneen siihen, että moni vasta salilla aloitteleva nuori mimmi on jo täyttä häkää menossa kohti kisalavoja sen enempää miettimättä. Tämä onkin itseäni eniten askarruttava kysymys: osallistutaanko kisoihin siksi, että sitä todella halutaan vai siksi, että se on nyt niin muotia keikistellä lavalla? Todella monelle nuorelle ja itse asiassa vanhemmallekkin naiselle bikini fitness -harrastus vaikuttaa olevan myös oiva keino tuoda itseään esille somessa. En tietenkään voi kuin arvella naisten motiiveja postailla jatkuvasti melkein samanlaisia kroppakuvia Instagramiin, mutta todennäköisesti osalla kyseessä on hyväksynnän hakeminen ja oman itsetunnon pönkittäminen tykkäysten avulla. En väitä, että kaikki hakevat näitä asioita, mutta monelle se vaikuttaa antavan lisäbuustia jatkaa valitsemallaan tiellä.

Yksi syy bikini fitnessin suosioon lienee se, että esim. body fitnessiin verrattuna kilpailemaan voi lähteä lyhyemmällä treenitaustalla. Mahtaako suosioon vaikuttaa sekin, että monelle nuorelle naiselle lavalla esiintyminen voi olla eräänlainen "prinsessapäivän" muoto meikkeineen, biksuineen, hiusjuttuineen, rakennekynsineen jne.? Tämäkin on vain allekirjoittaneen arvailua, joten oikaiskaa, jos olen ihan hakoteillä.
 
Bikini fitness -kilpailijat korostavat myös usein haastatteluissa lajin kurinalaisuutta ja haasteellisuutta. En ole mikään ihmisen biologian ja fysiologian asiantuntija, mutta on selvää, että kroppa joutuu kisadieetin aikana aika äärimmilleen. Muodonmuutokisia-dokkarissa näkyi hyvin selvästi, miten nälkiintyneiltä naiset näyttivät hieman ennen kisoja, ja väsymys paistoi heidän kasvoiltaan. Jos bikini fitness -kropan ajatellaan olevan miesten silmissä naisen unelmavartalo, eivät nuo mimmit näyttäneet mielestäni kovinkaan houkuttelevilta selvästi törröttävine kylkiluineen. Kisavärin maalaamisen ja meikkaamisen jälkeenhän naiset ovat kuin aikuisviihde-elokuvasta, joten kontrasti on aikamoinen. Mutta ulkonäköä paljon isompi juttu on se, miten kisadieetti saattaa sotkea naisten hormonitoiminnan totaalisesti. Tästä löytyy googlettamalla ihan riittävästi entisten kisaajien omakohtaisia kokemuksia, joten en paasaa aiheesta sen enempää. Kaikesta huolimatta näyttää siltä, ettei bikini fitness ole kuolemassa pois, vaan uusia kisaajia tulee jatkuvasti. Ottakaa kuitenkin arvon wnb-fitnesspimut huomioon, mitä valtakunnan fitnessjulkkiskin totesi hiljattain lajistaan.

Oma lukunsa on se, että Iltalehden nettisivuilla uutisoidaan jonkin verran fitnesskilpailuiden tuloksia ja etenkin bikini fitness -kilpailijoiden taustoista eräänlaisina tuhkimotarinoina. Milloin hehkutetaan neljän lapsen äidin kuntoa ja milloin yli nelikymppistä kisaajaa. Hieno homma, että he jaksavat treenata ja pitää itsensä kunnossa muun elämän ohessa tai siitä huolimatta, mutta vastaavanlaisia arjen sankarittaria löytyy muidenkin lajien piiristä. Ehkei vaan  ole yhtä muodikasta kirjoittaa juttua äidistä, joka pysyy kovassa kunnossa hiihtämällä ja uimalla.
  

  Tähän verrattuna allekirjoittaneen omat treenit ovat ihan sunnuntaijumppailua -  paperia, kuten eräs lajinsa SM-kultamitalisti sanoisi.



 

Kauneuskilpailu toisin kriteerein


Erityisesti bikini fitnessin rinnastaminen urheiluun saa niskavillani nousemaan, sillä minun näkökulmastani se on kauneuskilpailu omilla kriteereillään. Siteraaus Suomen Fitnessurheilu ry:n sivuilta:

Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla liikaa lihasmassaa tai -erottuvuutta. Kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset. (http://suomenfitnessurheilu.fi/saannot/bikinifitness/)

Urheilussa suoritus on se, joka ratkaisee tuloksen, eivät ulkoiset tekijät. Näin ollen bikini fitness on minusta hyvin kaukana varsinaisesta urheilusta. Kyllä, dieettaaminen on rankkaa ja treenaaminenkin on kurinalaista, mutta silti se ei vaikuta mielipiteeseeni. Sama koskee myös muita kehonesittelylajeja.  Mitä tulee bikini fitness -poseerauksiin, ovathan ne aikamoista pakaroiden tyrkyttämistä, mutta mikäs siinä. Tyrkyttäisipä joku minullekin.

Urheilullisen ja terveen näköisestä kehosta jokainen voi olla montaa mieltä. Minusta kovinkaan moni bikinikisaaja ei lavakunnossa näytä erityisen terveeltä tai urheilulliselta. Hiukan korkeammissa rasvoissa tilanne on toki erilainen ja silloin nämä naiset näyttävät uskoakseni monien mielestä paremmilta. Mitä tulee urheilulliseen naisvartaloon, itse tykkään enemmän esim. pikajuoksijanaisten tai hyppylajien edustajien vartaloista. Mikä hienointa, heidän lajeissaan mitataan suorituskykyä, ei pelkkää ulkonäköä.

Jos tämän luettuanne haaveilette edelleen fitnesskisoista, seuraavassa kirjoituksessani annan kullanarvoisia vinkkejä jokaiselle aloittelevalle fitnessmimmille.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti